5. elokuuta 2010

ınım

7 kommenttia:

  1. Tää ei tällasenaan ihan toimi ainakaan mulle, mutta tässä on sinänsä hyvä idea (paljonhan samaa ideaa on viljelty perinteisessä vispossa ja konkreettisessa runoudessa). Itse mietin, että sanarunouden sitoutuminen moderniin typografiaan ja konekirjoitukseen on joskus ongelmallista. Olisi mielenkiintoista nähdä käsinkirjoitettua sanarunoa, joka jotenkin tietoisesti osaisi kommentoida esimerkiksi klassisten käsialojen graafisia omintakeisuuksia, tai muuten suorittaisi tekosiaan niitä hyväksikäyttäen.

    Esimerkiksi, tämän kohdalla aloin ajatella renessanssiajan ns. sihteerikäsialaa, ja sitä miten minimien (siis kirjaimet, jotka eivät sisällä perusviivan yli tai ali meneviä osia: u, n, m, i jne) samankaltaisuus aiheuttaa jatkuvasti ongelmia vanhoja käsikirjoituksia lukeville ja tulkitseville. Etenkin toimitettaessa niitä julkaistavaksi, jolloin muutaman minimin virhe saattaa muuttaa tekstin merkitystä huomattavasti.

    VastaaPoista
  2. Mun mielestä tämä on tosi hienovarainen ja moniselitteinen, lisäksi se väreilee kauniisti.

    VastaaPoista
  3. ja tuntuu jatkuvan epämääräisyyteen asti vasemmalle.

    VastaaPoista
  4. No, mut se saa kutisemaan epämiellyttävästi.

    VastaaPoista
  5. Mulle tulee tästä mieleen Marabou, mikä on tosi harmillista, koska olen laihiksella. Täytynee tyytyä Marlborough'n. Jos on allergioita niin suklaa saa tietty kutisemaan.

    Tää on hauskalla tavalla sukua sille Saroyanin m:lle, jossa on ylimääräinen kaari, mutta kuitenkin niin, että ideaa ei ole toistettu, vaan viety eteenpäin.

    VastaaPoista
  6. heh. aika vahva vaikutus.

    ps. sori, taisin innostua kommentoimaan vähän kaikkea ...

    VastaaPoista