Mun mielestä tässä menee ironia vähän liian pitkälle (etenkin kommenteissa). Tai ei tarpeeksi pitkälle. En tykännyt, valitettavasti. Call me a party pooper!
Siinä tapauksessa se olisi pitänyt linkittää. Tässä toteutuu nyt taas tuo ylempänä mainitsemani inside-huumorin meininki, jonka tajuan muuten nyt, kun olen sen ulkopuolella, olevan varmasti ihan helvetin ärsyttävää niistä jotka ovat seuranneet mm. mun, Harryn, Vesan, Kristianin ja muiden blogiyhteisöä.
Toisaalta se voi joskus olla hauskaakin, ulkopuolisena - joskus tulee lukeneeksi jotain ulkomaista foorumia tms. vain siksi, että nauttii kyseisen yhteisön hengestä ja inside-huumorista, vaikkei sitä aina ymmärräkään. Nyt se ei jostain syystä ole hauskaa. En usko (olen aika hyvä tunnistamaan itsessäni sellaisia asioita) että kyse on mistään raadollisesta sosiaalisesta tunteesta; pikemminkin siitä, että minulta lukijana kielletään hauskanpito, tai kätketään tärkein syy nauttia jostain tekstistä. Sellainen vaikuttaa helposti ylimieliseltä tai yliolkaiselta, vaikkei sitä niin olisi tarkoitettukaan, ja vaikka lukija tietäisikin sen, ettei ole.
Tero: tää teksti on tehty muistaakseni joskus viime talvena, eikä siihen liity minkäänlaista parodiointitarkoitusta mihinkään suuntaan; mä vain kaivoin sen esiin arkistoista, kun en kehdannut täysin tyhjään blogiin kutsua muita ihmisiä ja mun tänhetkiset jutut ei ole yleisesti ottaen kovin minimalistisia.
Teemu: en muista tarkkaan, mistä tää idea tuli, mutta tietääkseni siinä ei ole mitään insidejuttua, tai jos on, se on niin pienen piirin privaattijuttu, etten mä pääse enää itsekään sen sisään. :-)
Marko: tää "idea" ei ole sun omasi, vaan se on lähtöisin tyyliin Antero Vipusesta, ja se on ollut vitsikirjojen ja -palstojen vakiokamaa ainakin niin kauan kuin mä muistan. Se on siis suomalaisen kielikukkashuumorin klassikko, eikä kenenkään "teos".
Tästä syystä tää ei voinut olla kuin vaikuttamatta ironiselta vitsiltä, kun se kerran oli sanarunoblogin eka teksti.
Teemu: Aika paljonhan näissä on teosten sijasta kyse löytämisestä ja uudelleenlöytämisestä ja sen "keksimisestä", mikä on keksitty moneen kertaan aiemmin, ja vaikken voikaan puhua muuta kuin omasta puolestani, arvioisin, että yleensä kyse on kirjoittajan vajavaisista tiedoista eikä mistään moninkertaisesta ironiasta tai sisäpiirivitsailusta.
Pikemminkin tekisi mieli esittää vastakysymys, että ketä/mitä ihmeen kriitikkoa varten näihin juttuihin edes voisi/olisi voinut rakentaa jotain ansoja, kun kyse on (ollut) lähes 100-prosenttisesti kritiikin piirin ulkopuolella toimivasta alueesta?
Marko: en ehdi kommentoida just nyt kunnolla, mutta kyse oli vain siitä fiiliksestä, että sanotaan vaikka jos sä ja Harry oisitte jossain baarissa ja tulisin pöytään ja te nauraisitte jollekin jutulle ja mä en tajuaisi mille te nauratte ettekä te selitä ja sitten tulis semmonen outo hassu ulkopuolisuuden fiilis, kun ei osaa päätellä, mitä ystävät ajattelee. Semmosta joskus tapahtuu.
Mikä kritiikki: tämä on mielestäni avainkysymys. Olen aika kauan ajatellut, että pitäisi tosiaan alkaa pystyttää jonkinlaista internetz-kritiikin lajia...mutta pliis käy lukees Hentsun blogista se keskustelu, siellä se ilmenee, mullon just nyt kauhee kiire!
oho onpa hieno!
VastaaPoistaTämä on söpöin ikinä.
VastaaPoistaPyyhkii tunteellisella siilillä lattiaa. Peippaa Kukunorin ja Kalaharin kebabkioskille.
Mun mielestä tässä menee ironia vähän liian pitkälle (etenkin kommenteissa). Tai ei tarpeeksi pitkälle. En tykännyt, valitettavasti. Call me a party pooper!
VastaaPoistaMä pelkään pahoin, että yllä olevan tekstin tarkoitus on parodioida tätä http://jyvaskylaschoolofpoetry.blogspot.com/2010/08/yksina-isyys.html
VastaaPoistaSiinä tapauksessa se olisi pitänyt linkittää. Tässä toteutuu nyt taas tuo ylempänä mainitsemani inside-huumorin meininki, jonka tajuan muuten nyt, kun olen sen ulkopuolella, olevan varmasti ihan helvetin ärsyttävää niistä jotka ovat seuranneet mm. mun, Harryn, Vesan, Kristianin ja muiden blogiyhteisöä.
VastaaPoistaToisaalta se voi joskus olla hauskaakin, ulkopuolisena - joskus tulee lukeneeksi jotain ulkomaista foorumia tms. vain siksi, että nauttii kyseisen yhteisön hengestä ja inside-huumorista, vaikkei sitä aina ymmärräkään. Nyt se ei jostain syystä ole hauskaa. En usko (olen aika hyvä tunnistamaan itsessäni sellaisia asioita) että kyse on mistään raadollisesta sosiaalisesta tunteesta; pikemminkin siitä, että minulta lukijana kielletään hauskanpito, tai kätketään tärkein syy nauttia jostain tekstistä. Sellainen vaikuttaa helposti ylimieliseltä tai yliolkaiselta, vaikkei sitä niin olisi tarkoitettukaan, ja vaikka lukija tietäisikin sen, ettei ole.
Enhän mä siis USKO, että sen on tarkoitus parodioida sitä, mutta paranoidina ja epävarmana kirjoittajana toki pelkään niin :)
VastaaPoistaMoi, onpas täällä ollut vilkas päivä tänään.
VastaaPoistaHarry & Antti: Tänks kommenteista.
Tero: tää teksti on tehty muistaakseni joskus viime talvena, eikä siihen liity minkäänlaista parodiointitarkoitusta mihinkään suuntaan; mä vain kaivoin sen esiin arkistoista, kun en kehdannut täysin tyhjään blogiin kutsua muita ihmisiä ja mun tänhetkiset jutut ei ole yleisesti ottaen kovin minimalistisia.
Teemu: en muista tarkkaan, mistä tää idea tuli, mutta tietääkseni siinä ei ole mitään insidejuttua, tai jos on, se on niin pienen piirin privaattijuttu, etten mä pääse enää itsekään sen sisään. :-)
Marko: tää "idea" ei ole sun omasi, vaan se on lähtöisin tyyliin Antero Vipusesta, ja se on ollut vitsikirjojen ja -palstojen vakiokamaa ainakin niin kauan kuin mä muistan. Se on siis suomalaisen kielikukkashuumorin klassikko, eikä kenenkään "teos".
VastaaPoistaTästä syystä tää ei voinut olla kuin vaikuttamatta ironiselta vitsiltä, kun se kerran oli sanarunoblogin eka teksti.
http://www.netikka.net/pasi.kallio/Sanaleikit.htm
VastaaPoistaTää alkaa vaikuttaa jonkinlaiselta epärehelliseltä sudenkuopalta, joka on viritetty kriitikkoa varten.
Teemu: Aika paljonhan näissä on teosten sijasta kyse löytämisestä ja uudelleenlöytämisestä ja sen "keksimisestä", mikä on keksitty moneen kertaan aiemmin, ja vaikken voikaan puhua muuta kuin omasta puolestani, arvioisin, että yleensä kyse on kirjoittajan vajavaisista tiedoista eikä mistään moninkertaisesta ironiasta tai sisäpiirivitsailusta.
VastaaPoistaPikemminkin tekisi mieli esittää vastakysymys, että ketä/mitä ihmeen kriitikkoa varten näihin juttuihin edes voisi/olisi voinut rakentaa jotain ansoja, kun kyse on (ollut) lähes 100-prosenttisesti kritiikin piirin ulkopuolella toimivasta alueesta?
Eihän tää ole sanarunoblogi. Ekassakin runossa on peräti kaksi sanaa.
VastaaPoistaMarko: en ehdi kommentoida just nyt kunnolla, mutta kyse oli vain siitä fiiliksestä, että sanotaan vaikka jos sä ja Harry oisitte jossain baarissa ja tulisin pöytään ja te nauraisitte jollekin jutulle ja mä en tajuaisi mille te nauratte ettekä te selitä ja sitten tulis semmonen outo hassu ulkopuolisuuden fiilis, kun ei osaa päätellä, mitä ystävät ajattelee. Semmosta joskus tapahtuu.
VastaaPoistaMikä kritiikki: tämä on mielestäni avainkysymys. Olen aika kauan ajatellut, että pitäisi tosiaan alkaa pystyttää jonkinlaista internetz-kritiikin lajia...mutta pliis käy lukees Hentsun blogista se keskustelu, siellä se ilmenee, mullon just nyt kauhee kiire!
Myöhemmin!