Tää ei oikein toimi mulle. Tai en tajua sitä, tai ne tajut, joita saan, ovat niin köykäisiä, etteivät ne herätä mitään pysyvää. Enkä saa edes tunnelmaa, joka perustelisi tämän minulle. Oisko tätä mahdollista avata?
Okei, nyt nään sen, mutten oikeen tiedä, pidänkö. Lukijana sitä kokee usein tasapainoilevansa kusetetuksi tulemisen tunteen ja mielekkään oivaltamisen välillä. Tässä on jotain turhauttavaa, pikkunäppärää ja ärsyttävää; ikään kuin tekstin implikoitu tekijä olisi jotenkin besserwissermäisempi kuin tuon "i!on", joka taas toimii todella hyvin. Tai sitten kyse on siitä, että kaksikin tällaista on jo liikaa minulle, lukijana. Tätä olen ehkä ajanut takaa: blogiformaatti kutsuu tehtailemaan näitä valtavia määriä, ja siinä tulvassa aidot oivallukset hukkuvat...tai mikä se nyt sitten on, kun mitä enemmän näitä on, sitä huonommilta ne tuntuvat...vähän niin kuin joku tyyppi, joka ensin kertoo jonkun tosi hyvän puujalkavitsin, sitten toisen, kolmannen, neljännen, ja viidennen kohdalla ei enää jaksaisi enempää, mutta se vaan jatkaa ja jatkaa, ja vaikka kaikki vitsit on edelleen hyviä, ne alkavat hiertää toisiaan, ja kuulijan aivot alkavat näivettyä ja tekee lähinnä mieli juosta karkuun. Tietysti, jos tällainen kiusanteko on sinusta hauskaa, mikäs siinä, mutta minua tämä blogiformaatti ärsyttää, koska en sen tähden lukijana kykene nauttimaan potentiaalisesti mielenkiintoisista teoksista.
Oivallus tahtoo johtaa toiseen, ja kun tempoileva luomisprosessi on kerran päätynyt blogiin, sen johtaminen jälleen toisaalle vaatii enemmän itsekuria kuin mihin olen ainakaan itse tottunut.
Pitääkö tän olla kova kovaa vasten? Että pidättelemätön inspiraatio kohtaa järkähtämättömän kyllästymisen? Eikö asiaa voisi ratkaista jotenkin mielekkäämmin?
Ja tää johtaa mulla taas siihen, miksi näiden pitää olla julkisia. Miksi näitä ei voisi laittaa salasanan taakse ja kutsua lukijoiksi vain ne, joiden tietää näitä harrastavan tällä volyymillä? Ja sitten julkaisisi harvakseltaan parhaimpia julkisella alustalla?
Äkkituntumalta olettaisin, että tuollaisia blogeja on jo olemassa. En vain ole saanut niihin kutsua, edes lukijaksi... Enkä ole käynyt muiden nanoseen kirjoittavien kanssa vielä minkäänlaista tähän blogiin liittyvää tai ylipäätään julkaisupoliittista keskustelua.
Voin vastata vain banaalilla konkreettisella tasolla, sillä periaatteelliseen kysymykseen minulla ei ole toistaiseksi selkeää kantaa:
En siis näe ehdottamallesi järjestelylle minkäänlaista estettä, mutta nanosen osalta vahinko on jo tapahtunut; jälkikäteissensuuria pidän blogosfäärin hengen vastaisena ratkaisuna. Olisitko itse mukana, jos esim. allekirjoittanut perustaisi salasanarunoblogin?
Tämä banaali konkreettinen tasosi juttelee olkikoiran kanssa: en missään vaiheessa puhunut (voisiko kukaan olla niin hölmö) siitä, että Nanosta pitäisi alkaa sensuroida. En edes puhunut *tästä* blogista! Kysymykseni koski vain ja ainoastaan tuota periaatteellista tasoa, jonka ohitat. Mutta jos sinulla ei ole siihen mitään sanottavaa, minun täytyy kai vain hyväksyä se.
Mutta tämän kysymyksen ohitit täysin: onko mitään mahdollisuutta välttää pidättelemättömän inspiraation ja järkähtämättömän kyllästymisen vastakkainasettelu?
Voi olla, että kysymys on asetettu väärälle tasolle. Minusta alkaa enemmän ja enemmän tuntua, että se mistä tässä keskustellaan on ylipäätään blogikirjoittamisen status: mikä velvollisuus lukijalla on ottaa se vakavasti, ja millainen vastuu kirjoittajalla on lukijoitaan kohtaan. Tilanne on hankala blogien kohdalla, kun lukijakunta on pitkälti tuntematon; syntyy illuusio, että kyseessä on outo julkisen ja yksityisen tilan yhdistelmä: julkisuutta ilman julkisuuden mukanaan tuomia taakkoja, velvollisuutta tai vastuuta; yksityisyyttä ilman yksinäisyyttä. Siihen harhaan kun uskoo, voi käydä myös huonosti (nimim. kokemusta on).
P.S. Tulen mihin tahansa blogiin, johon minut kutsut, koska olet kaverini.
Tää ei oikein toimi mulle. Tai en tajua sitä, tai ne tajut, joita saan, ovat niin köykäisiä, etteivät ne herätä mitään pysyvää. Enkä saa edes tunnelmaa, joka perustelisi tämän minulle. Oisko tätä mahdollista avata?
VastaaPoistaPitkälti samaa mieltä: selkeähkö hrhlukus.
VastaaPoistaOkei, nyt nään sen, mutten oikeen tiedä, pidänkö. Lukijana sitä kokee usein tasapainoilevansa kusetetuksi tulemisen tunteen ja mielekkään oivaltamisen välillä. Tässä on jotain turhauttavaa, pikkunäppärää ja ärsyttävää; ikään kuin tekstin implikoitu tekijä olisi jotenkin besserwissermäisempi kuin tuon "i!on", joka taas toimii todella hyvin. Tai sitten kyse on siitä, että kaksikin tällaista on jo liikaa minulle, lukijana. Tätä olen ehkä ajanut takaa: blogiformaatti kutsuu tehtailemaan näitä valtavia määriä, ja siinä tulvassa aidot oivallukset hukkuvat...tai mikä se nyt sitten on, kun mitä enemmän näitä on, sitä huonommilta ne tuntuvat...vähän niin kuin joku tyyppi, joka ensin kertoo jonkun tosi hyvän puujalkavitsin, sitten toisen, kolmannen, neljännen, ja viidennen kohdalla ei enää jaksaisi enempää, mutta se vaan jatkaa ja jatkaa, ja vaikka kaikki vitsit on edelleen hyviä, ne alkavat hiertää toisiaan, ja kuulijan aivot alkavat näivettyä ja tekee lähinnä mieli juosta karkuun. Tietysti, jos tällainen kiusanteko on sinusta hauskaa, mikäs siinä, mutta minua tämä blogiformaatti ärsyttää, koska en sen tähden lukijana kykene nauttimaan potentiaalisesti mielenkiintoisista teoksista.
VastaaPoistaOivallus tahtoo johtaa toiseen, ja kun tempoileva luomisprosessi on kerran päätynyt blogiin, sen johtaminen jälleen toisaalle vaatii enemmän itsekuria kuin mihin olen ainakaan itse tottunut.
VastaaPoistaPitääkö tän olla kova kovaa vasten? Että pidättelemätön inspiraatio kohtaa järkähtämättömän kyllästymisen? Eikö asiaa voisi ratkaista jotenkin mielekkäämmin?
VastaaPoistaJa tää johtaa mulla taas siihen, miksi näiden pitää olla julkisia. Miksi näitä ei voisi laittaa salasanan taakse ja kutsua lukijoiksi vain ne, joiden tietää näitä harrastavan tällä volyymillä? Ja sitten julkaisisi harvakseltaan parhaimpia julkisella alustalla?
VastaaPoistaÄkkituntumalta olettaisin, että tuollaisia blogeja on jo olemassa. En vain ole saanut niihin kutsua, edes lukijaksi... Enkä ole käynyt muiden nanoseen kirjoittavien kanssa vielä minkäänlaista tähän blogiin liittyvää tai ylipäätään julkaisupoliittista keskustelua.
VastaaPoistaEt vastannut kumpaankaan mun kysymykseen.
VastaaPoistaVoin vastata vain banaalilla konkreettisella tasolla, sillä periaatteelliseen kysymykseen minulla ei ole toistaiseksi selkeää kantaa:
VastaaPoistaEn siis näe ehdottamallesi järjestelylle minkäänlaista estettä, mutta nanosen osalta vahinko on jo tapahtunut; jälkikäteissensuuria pidän blogosfäärin hengen vastaisena ratkaisuna. Olisitko itse mukana, jos esim. allekirjoittanut perustaisi salasanarunoblogin?
Tämä banaali konkreettinen tasosi juttelee olkikoiran kanssa: en missään vaiheessa puhunut (voisiko kukaan olla niin hölmö) siitä, että Nanosta pitäisi alkaa sensuroida. En edes puhunut *tästä* blogista! Kysymykseni koski vain ja ainoastaan tuota periaatteellista tasoa, jonka ohitat. Mutta jos sinulla ei ole siihen mitään sanottavaa, minun täytyy kai vain hyväksyä se.
VastaaPoistaMutta tämän kysymyksen ohitit täysin: onko mitään mahdollisuutta välttää pidättelemättömän inspiraation ja järkähtämättömän kyllästymisen vastakkainasettelu?
Voi olla, että kysymys on asetettu väärälle tasolle. Minusta alkaa enemmän ja enemmän tuntua, että se mistä tässä keskustellaan on ylipäätään blogikirjoittamisen status: mikä velvollisuus lukijalla on ottaa se vakavasti, ja millainen vastuu kirjoittajalla on lukijoitaan kohtaan. Tilanne on hankala blogien kohdalla, kun lukijakunta on pitkälti tuntematon; syntyy illuusio, että kyseessä on outo julkisen ja yksityisen tilan yhdistelmä: julkisuutta ilman julkisuuden mukanaan tuomia taakkoja, velvollisuutta tai vastuuta; yksityisyyttä ilman yksinäisyyttä. Siihen harhaan kun uskoo, voi käydä myös huonosti (nimim. kokemusta on).
P.S. Tulen mihin tahansa blogiin, johon minut kutsut, koska olet kaverini.