Voisko tätä hiukan avata, että tyhmempikin ymmärtäisi? Näen vain "vali" ja "soida", ikään kuin karnevalisointi olisi valituksen sointia. Toisaalta "carnivore", mutta se on ehkä hiukan kaukaa haettua.
Suom. karnivori = lihansyöjä, eli ei oo kaukaa haettua. Siis samaanaikaan sekä karnevalisoida että (aasin sillan kautta ) lihallistaa että syödä lihaa. Karnivalisointi (tai M taisi käyttää kyllä sanaa karnevalisoida, jonka tarkoituksella väärinkuulin) on siis Mikaelin kommentti tuohon mun edelliseen Nenoseen, joka on siis tän blogin nimi muutettuna henkilöhahmoksi, eli lihallistettuna? Ja toi Nenonen taas tuli noista Mikaelin nanonen- sanan vääntelyistä siinä alla, vein leikin astetta överimmäksi ... jos sallitaan.
Äh, sori, mutta tuo alkaa kuulostaa enemmän inside-huumorilta, ja kiinnostukseni tähän runoon (ja edelliseen) lakkaa sillä hetkellä kun alan epäillä, että tekijällä on hauskaa minun kustannuksellani, tai muuten vaan hauskempaa kuin minulla. Tää voi tietenkin olla vaan makukysymys, myös, myönnän sen auliisti. Mutta mun mielestä toi "karnivori" on ihan oikeasti liian kaukaa haettua. Tässä on toisin sanoen sitä puujalkavitsin makua, josta en sanarunoudessa tykkää. :)
joo, ymmärrän kyllä tuon inside-tunnun. Mä taas itse tykkään sellaisesta sarjallisesta sanarunojen kirjoittamisesta, ts. niiden ajattelemisesta sillai että yksittäisen runon ei tartte olla teos sinällään, vaan se on (vastaavasti kuin runosarjassa muutenkin) oikeastaan vain siirto / muutos näkökulmassa tai maailmassa.
No nyt mä vasta alan ymmärtää tätä Teemun änkyröintiä! Kun operoidaan näin pienessä tilassa, voi runon intentio (tai osa niistä) jäädä liian etäiseksi. Kun siis "oikeinluku" vaatii aasinsiltamaisia tulkintoja, se voi synnyttää puujalkamaisen efektin.
Täytyy sanoa, että tämä tulkinta-avaruuden laajuus pienessä tilassa on juuri niitä asioita joista eniten pidän sanarunoissa. Eli en saa puujalkoja näistä. Ymmärrän hyvin että joku toinen saa.
(Toki harmillisen iso osa sanarunoista ON puujalkavitsejä, mutta se on toinen asia. Siitä minäkään en pidä.)
Musta taas tuntuu, että mä olen kuullut puolet parhaista yhden sanan runoista jonkin "puujalkakeskustelun" yhteydessä, siis lähtökohtaisesti sisäpiirissä ja vitsin tuloksena.
Mikael, noi sun kommentit ei ainakaan saa mua vakuuttumaan siitä, että mun pitäisi ottaa sanarunous vakavasti tai minään muuna kuin puujalkavitseinä. :D
karnivalisoida
VastaaPoistaVaihdoin jo, menin hetkeksi sekaisin, tää on oikeasti Henriikan (mun suustani) löytämä.
VastaaPoistaMun estetiikkaan kuuluu ehdottomasti viilata ja höylätä postauksia loputtomiin. Kuin läimisi muistilappuja sinne tänne.
karnebaali
VastaaPoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaSöin sen.
VastaaPoistaVoisko tätä hiukan avata, että tyhmempikin ymmärtäisi? Näen vain "vali" ja "soida", ikään kuin karnevalisointi olisi valituksen sointia. Toisaalta "carnivore", mutta se on ehkä hiukan kaukaa haettua.
VastaaPoistaSuom. karnivori = lihansyöjä, eli ei oo kaukaa haettua. Siis samaanaikaan sekä karnevalisoida että (aasin sillan kautta ) lihallistaa että syödä lihaa. Karnivalisointi (tai M taisi käyttää kyllä sanaa karnevalisoida, jonka tarkoituksella väärinkuulin) on siis Mikaelin kommentti tuohon mun edelliseen Nenoseen, joka on siis tän blogin nimi muutettuna henkilöhahmoksi, eli lihallistettuna? Ja toi Nenonen taas tuli noista Mikaelin nanonen- sanan vääntelyistä siinä alla, vein leikin astetta överimmäksi ... jos sallitaan.
VastaaPoistaÄh, sori, mutta tuo alkaa kuulostaa enemmän inside-huumorilta, ja kiinnostukseni tähän runoon (ja edelliseen) lakkaa sillä hetkellä kun alan epäillä, että tekijällä on hauskaa minun kustannuksellani, tai muuten vaan hauskempaa kuin minulla. Tää voi tietenkin olla vaan makukysymys, myös, myönnän sen auliisti. Mutta mun mielestä toi "karnivori" on ihan oikeasti liian kaukaa haettua. Tässä on toisin sanoen sitä puujalkavitsin makua, josta en sanarunoudessa tykkää. :)
VastaaPoistaMikä lienee siis ihan hassua ja outoa kuulla mun suustani, kun en nyt kai ihan ole ollut perinteisesti huumorille kuuro! :O
VastaaPoistajoo, ymmärrän kyllä tuon inside-tunnun. Mä taas itse tykkään sellaisesta sarjallisesta sanarunojen kirjoittamisesta, ts. niiden ajattelemisesta sillai että yksittäisen runon ei tartte olla teos sinällään, vaan se on (vastaavasti kuin runosarjassa muutenkin) oikeastaan vain siirto / muutos näkökulmassa tai maailmassa.
VastaaPoistaNo nyt mä vasta alan ymmärtää tätä Teemun änkyröintiä! Kun operoidaan näin pienessä tilassa, voi runon intentio (tai osa niistä) jäädä liian etäiseksi. Kun siis "oikeinluku" vaatii aasinsiltamaisia tulkintoja, se voi synnyttää puujalkamaisen efektin.
VastaaPoistaTäytyy sanoa, että tämä tulkinta-avaruuden laajuus pienessä tilassa on juuri niitä asioita joista eniten pidän sanarunoissa. Eli en saa puujalkoja näistä. Ymmärrän hyvin että joku toinen saa.
(Toki harmillisen iso osa sanarunoista ON puujalkavitsejä, mutta se on toinen asia. Siitä minäkään en pidä.)
Kyse on tahattomasta puujalkamaisuudesta, jonka synnyttää pikemminkin volyymi kuin laatu. Näinhän Markokin esitti mun statuskeskustelussani.
VastaaPoistaNiin, ja mä en kyllä vieläkään ymmärrä tuota Teron änkyröintiä! (<3)
VastaaPoista:D
VastaaPoistaJoo olen kyllä samaa mieltä volyymistä.
Musta taas tuntuu, että mä olen kuullut puolet parhaista yhden sanan runoista jonkin "puujalkakeskustelun" yhteydessä, siis lähtökohtaisesti sisäpiirissä ja vitsin tuloksena.
VastaaPoistaYleensä keskustelijat ovat olleet väsyneitä tai humalassa, eivätkä ole sen sekuntiakaan ajatelleet asian runollista arvoa.
VastaaPoistaKysymys taitaa olla käyttöyhteydestä.
Mikael, noi sun kommentit ei ainakaan saa mua vakuuttumaan siitä, että mun pitäisi ottaa sanarunous vakavasti tai minään muuna kuin puujalkavitseinä. :D
VastaaPoista