Mäkin, hämmennyksekseni, tykkään tästä. Vaikka useimmiten aseeminen jättää mut täysin kylmäksi. Mut varmaan tässon jotain samaa kuin Kakissa ja Puossa, tai sitten egyptiläisissä hieroglyfeissä, joista oon tykännyt lapsesta asti.
Ylipäätään mun mielestä aseeminen toimii (henkkoht) vain ja ainoastaan silloin kun se 1) samoin kuin hieroglyfit onnistuu kuvallisesti "merkitsemään" jotain vaikka ei tarkoitakaan mitään tai silloin kun se 2) muuttuu kuvataiteeksi, abstraktiksi kalligrafiaksi. Tällä välillä ja näiden ulkopuolella on hirvee määrä kuraa, jonka olemassaolon perusteita kukaan ei ole mulle vielä perustellut järkevästi.
Yks mahdollisuus on tietty vielä vispoa lähestyminen, jonkinlaisesta käsitteellisestä kulmasta. Tiettyjen skriptien uudelleenkontekstoiminen (vaikka nuolenpääkirjoituksen ja Irakin sodan tms. jotain yhtä ääliömäisen ilmeistä mutta kun en keksi parempaa) voi olla mielenkiintoista.
Martin Högströmin Transfutura on mm. teos, joka tutkii Högströmin kehittämää Transfutura-kirjasinta ja typografian merkityksiä laajemminkin. Transfutura on kirjasin, joka yhdistää aakkosia toisiinsa siten, että kirjainten määrä vähenee kyseisessä fontissa, ja silti niin, että tekstiä voi lukea. Hämmentävä kokemus katsoa sanaa "Amerikka", jossa on tyyliin neljä kirjainta, mutta näet silti siinä sanan "Amerikka".
Thai-aakkosista on nuo merkit napattu, osin leikellen. Thain kirjaimilla on myös sanamerkitys, siksi niitä purin ettei vahingossa tule jotakin merkitsevää kirjoitettua (ehkä tulikin?) vaan visuaalisuus ohjaisi lukua.
Transfuturasta en muista kuin näytteen jossakin toisessa teoksessa nähneeni. Pitääkin kaivella tarkasteltavaksi.
En nyt jaksa alkaa perustella / luennoida, miksi tykkään tästä, ehkä se on asettelu, ehkä jokin muu,
VastaaPoistamutta kaipa sitä voi vain sanoa, että pitkään aikaan yksi parhaimmista, joita olen sentään nähnyt melkoisen paljon ympäri maailmaa...
kiitos, useita kokeita järjestyksellä ja merkkien määrällä tein ennen kuin asettautuivat kohdilleen.
VastaaPoistaMäkin, hämmennyksekseni, tykkään tästä. Vaikka useimmiten aseeminen jättää mut täysin kylmäksi. Mut varmaan tässon jotain samaa kuin Kakissa ja Puossa, tai sitten egyptiläisissä hieroglyfeissä, joista oon tykännyt lapsesta asti.
VastaaPoistaYlipäätään mun mielestä aseeminen toimii (henkkoht) vain ja ainoastaan silloin kun se 1) samoin kuin hieroglyfit onnistuu kuvallisesti "merkitsemään" jotain vaikka ei tarkoitakaan mitään tai silloin kun se 2) muuttuu kuvataiteeksi, abstraktiksi kalligrafiaksi. Tällä välillä ja näiden ulkopuolella on hirvee määrä kuraa, jonka olemassaolon perusteita kukaan ei ole mulle vielä perustellut järkevästi.
Yks mahdollisuus on tietty vielä vispoa lähestyminen, jonkinlaisesta käsitteellisestä kulmasta. Tiettyjen skriptien uudelleenkontekstoiminen (vaikka nuolenpääkirjoituksen ja Irakin sodan tms. jotain yhtä ääliömäisen ilmeistä mutta kun en keksi parempaa) voi olla mielenkiintoista.
VastaaPoistaMartin Högströmin Transfutura on mm. teos, joka tutkii Högströmin kehittämää Transfutura-kirjasinta ja typografian merkityksiä laajemminkin. Transfutura on kirjasin, joka yhdistää aakkosia toisiinsa siten, että kirjainten määrä vähenee kyseisessä fontissa, ja silti niin, että tekstiä voi lukea. Hämmentävä kokemus katsoa sanaa "Amerikka", jossa on tyyliin neljä kirjainta, mutta näet silti siinä sanan "Amerikka".
VastaaPoistaThai-aakkosista on nuo merkit napattu, osin leikellen. Thain kirjaimilla on myös sanamerkitys, siksi niitä purin ettei vahingossa tule jotakin merkitsevää kirjoitettua (ehkä tulikin?) vaan visuaalisuus ohjaisi lukua.
VastaaPoistaTransfuturasta en muista kuin näytteen jossakin toisessa teoksessa nähneeni. Pitääkin kaivella tarkasteltavaksi.
OEI Editör on julkaisija.
VastaaPoista